Harkkavuoro 8

Harkkavuoro 8: Tallinnan kaupunkikeskustan asema
Hälytysmäärä: 12 potilasta, 1 lapsipotilas

Tässä vuorossa olin nyt toista kertaa Tallinnan keskustan asemalla. Alunperin minun oli tarkoitus olla Haaberstin kaupunginosassa. Vuoroni ohjaajan sijoitusta oli kuitenkin vaihdettu. En ollut tällä kertaa oman ohjaajani kanssa. Ohjaajani oli vastavalmistunut sairaanhoitaja.

Edellisestä kerrasta poiketen tällä kertaa saimme ilokselle paljon humalaisia törppöjä, joiden käytöstavat olivat selkeästikin unohtuneet viimeisimmän kaljatuopin pohjalle. Milloin he vastustelivat hoitotoimenpiteitä, yrittivät rynniä päälle tai heidän seuralaisensa (myöskin humalassa) olivat huutamassa korvan juuressa täysin epäolennaisia asioita. Pinnani on onneksi pitkä, eikä humalaisten ihmisten hoitaminen ärsytä minua juurikaan. Turhaudun yleensä vain silloin, jos joudun kymmenettä kertaa jankuttamaan samaa ohjetta yhdelle ihmiselle.

Aamulla ihanassa auringonpaisteessa matkalla asemalle!

Poliisin kanssa tehtiin tämän vuoron aikana paljon yhteistyötä. Eräällä keikalla kohtasimme aiemmin aggressiivisesti käyttäytyneen potilaan ja poliisi tuli kanssamme potilaan asuntoon mukaan. Ohjaaja totesi minulle, että suorittaa mittaukset tämän potilaan kohdalla, sillä tulisimme olemaan ongelmissa jos minulle sattuisi jotakin. Järjestely kuulosti varsin järkevältä. Minua ei varsinaisesti pelottanut, mutta tämän potilaan ilmeitä, eleitä ja äänenpainoja oli niin hankalaa lukea, etten ollut täysin varma hänen silloisesta mielentilastaan.

Potilas kuljetettiin lopulliseen hoitopaikkaan niin, että toinen poliiseista meni minun paikalleni ambulanssiin ja minä matkustin poliisiauton etupenkillä (vaikka takapenkkiin tutustuminen olisi ollut ihan mielenkiintoista..). Sekä ambulanssi että poliisiauto ajoivat ns. kiirekyytiä, eli vilkut ja valot päällä. Tallinnassa liikenne on hieman erilaista, kuin Joensuussa tai Lappeenrannassa. Tiet ovat monikaistaisia ja liikennettä on paljon. Kyydissä istuessa huolenaiheena oli se, että tajuavatko kaikki autoilijat varmasti hälytysajoneuvoja olevan kaksi. Sieluni silmin näin, kuinka joku varomaton autoilija ajaa poliisiauton kylkeen, jonka kyydissä istuin. Välillä täällä tuntuu siltä, etteivät autoilijat/jalankulkijat avosta yhtään hälytysajoneuvoja, kun ne ovat liikenteessä. Tällä kertaa oli kuitenkin mukava huomata, että meitä väistettiin varsin ripeästi.

Toisessa autossa ollut suomea puhuva kuljettaja oli käynyt livauttamassa suklaata tyynylleni.
Kääreen teksti meinaa "Olet cool!".

Vuoron aikana jouduin kahteen otteeseen tekemisiin niinsanottujen onnettomuusturistien kanssa. Menimme hoitamaan kaatunutta humalaista miestä. Hän makasi maassa rähmällään poliisit seuranaan. Potilaan välittömässä läheisyydessä oli kaksi varmaankin yläasteikäistä poikaa, jotka ottivat kuvia tai videoita tästä insidentistä. Jos olisin osannut kieltä, olisin käskenyt poikia häipymään sillä punaisella sekunnilla. Mulkaisin heitä tuimasti ja menin seisomaan näköesteeksi. Tämä ei heitä tuntunut häiritsevän vaan jatkoivat pällistelyä ja naureskelua. Kumma kyllä, poliisit tai ambulanssin henkilökunta eivät tehneet elettäkään näiden poikien häätämiseksi.

Toisen kerran onnettomuusturisteja oli maassa makaavan humalaisen miehen ympärillä. Paikalla oli kaksi vartijaa. Tuijottelemassa oli niin lapsia kuin aikuisia, jotka tulivat todella lähelle katselemaan tapahtunutta ja kyselemään epäolennaisuuksia. Voisi melkein sanoa, että ihmisiä tuli ihan iholle asti. Jälleen pyrin asettumaan niin, että olin jonkinlaisena näköesteenä. Ihmiset vaihtoivat tällöin paikkaa. Tällä kerralla automme kuljettaja hääti kaikki ylimääräiset katsojat paikalta.

En jaksa ymmärtää tällaista käytöstä! Kaikista pahinta on mielestäni se, että Suomessakin on uutisissa asti kertomuksia siitä, kuinka LIIKENNEONNETTOMUUSPAIKALLE pysähdytään ottamaan kuvia ja videoita sen sijaan, että ojennettaisiin auttava käsi ja tehtäisiin jotain hyödyllistä. Alla olevassa kuvassa olen minä leikkimässä onnettomuusturistia eräässä koulumme harjoituksessa viime syksynä. EI SIIS NÄIN! Voin luvata, että jos koskaan töissä tai siviilinä satun tilanteeseen, jossa on näitä kännykkäkameran kanssa leikkiviä tolloja, annan heille sellaisen läksytyksen, että muistavat sen koko elinikänsä. Mur!

Vuoron jälkeinen päivä oli erityisen juminen, sillä yöllä herätyksiä oli klo 00.00 eteenpäin tunnin välein. Unta ei koko vuoron aikana tullut kuin nelisen tuntia ja sen kyllä huomasi kotona röhnöttäessä.

Vuoron potilaat

• Keski-ikäinen nainen, heikko olo
• Vanha nainen, heikko olo, huimaus
• Keski-ikäinen mies, bentsodiatsepiinimyrkytys
• Aikuinen mies, mielenterveyspotilas, käyttäytynyt aggressiivisesti ja verenpaine korkea
• Taaperoikäinen tyttö, nielaissut farkkujen napin
• Vanha mies, humalassa, makaa maassa
• Aikuinen nainen, kuume
• Vanha nainen, korkea verenpaine
• Vanha mies, humalassa, kaatunut
• Nuori nainen, humalassa, pahoinpidelty?
• Vanha mies, rytmihäiriö
• Vanha nainen, rintakipu

Juuri nyt kellonlyömällä klo 12:30 istun kirjoittelemassa teille tätä tekstiä lepohuoneen sängyllä viltin alla. On viimeinen harjoitteluvuoroni. Eilen pakkasin kaikki tavarani ja siivosin asunnon. Tänään tulin kimpsuineni ja kampsuineni vuoroon, joka loppuu huomenna aamulla klo 8. Vuorosta päästyäni suuntaan suoraan terminaaliin odottelemaan laivaa, joka lähtee kohti Suomen mannerta klo 11. Helsinkiin saavun klo 13.00 ja bussi Lappeenrantaan starttailee klo 15.00. Kotona olen jo klo 18.30. Eli noin vuorokauden kuluttua olen jo Suomessa, mikä on ihan superparastahuippua! :)

Harkkavuorot 6 ja 7

Vau, kylläpä kerkesi olemaan pitkä väli näiden kirjoitusten välillä!

Kirjoitan tätä tekstiä 9. harjoitteluvuoron aikana ja täytyy tunnustaa, ettei minulla ole enää mitään muistikuvia näistä kyseisistä vuoroista! Mitään dramaattista ei näiden vuorojen aikana oletettavastikaan tapahtunut. Tai sitten kärsin jo jonkinasteisesta muistiongelmasta. Ken tietää!

Ennen näitä vuoroja piipahdin Helsingissä ja vuorojen välissä minulla oli iso poppoo vieraita käymässä (näistä lisää myöhemmin!). Olen tehnyt viimeisiä vuoroja tiukalla aikataululla. Välipäivät ovat menneet lähinnä lepäillessä ja aivotoiminta on ollut lähellä nollaa, joten mitään järkevää tekstiä en olisi aiemmin saanut aikaiseksi.

Harkkavuoro 6: Mustamäen asema
Keikkamäärä: 9 potilasta, 0 lapsipotilasta

Jälleen hieman rauhallisempi vuoro. Hengitysvaikeuspotilaat olivat tällä kertaa enemmistössä. Kuten jo aiemmin todettiin, muistini on täysin pyyhkiytynyt tämän vuoron osalta.

Vuoron potilaat:

• Keski-ikäinen mies, hengitysvaikeus
• Vanha nainen, neurologinen ongelma
• Vanha mies, nielemisvaikeus
• Keski-ikäinen nainen, aivoinfarkti
• Vanha nainen, sairastaa alzheimeria, naapuri löytänyt ulkoa harhailemasta
• Nuori poika, verenpaineongelma
• Aikuinen mies, hengitysvaikeus
• Vanha nainen, hengitysvaikeus
• Vanha mies, rintakipu

Harkkavuoro 7: Mustamäen asema
Keikkamäärä: 14 potilasta, 2 lapsipotilasta

Ennen tämän tekstin luomista yllä olevan otsikoinnin alla luki "Ja mitähän tähän....". Samaa mietin edelleen. Tämän parempaa ette nyt minusta saa irti. :D Keikkoja oli poikkeuksellisen paljon, sillä yleensä määrä on pysynyt lähempänä kymmentä. Hyvää tässä vuorossa oli se, että 90% näistä keikoista ajoimme päivällä, jolloin yöllä jäi enemmän aikaa nukkumiseen.

Vuoron potilaat:

• Vanha nainen, vatsakipu ja virtsausongelma
• Vanha nainen, vatsakipu ja heikko olo
• Vauva, korkea kuume
• Keski-ikäinen mies, hengitysvaikeus
• Vanha nainen, rintakipu
• aikuinen nainen, pahoinpitelyn uhri
• Vanha mies, korkea verenpaine
• Vanha nainen, vatsakipu (sama kuin toinen potilas)
• Aikuinen nainen, kouristanut
• Aikuinen mies, kaatunut
• Vauva, korkea kuume
• Vanha nainen, heikotus ja pyörtymisen tunne
• Aikuinen nainen, sormet jääneet liukuoven väliin
• Vanha nainen, sairastaa syöpää, kipua ja pahoinvointia

Harkkavuoro 5 ja onnen sykkyrä

Heihoi!

Jos edellinen harkkavuorokertomus ja sen kylkiäisenä tulleet lätinät jäivät välistä, paina TÄSTÄ 
Jos haluat nähdä, miltä tämä Tallinnan asuntoni näyttää, paina TÄSTÄ 

Harkkavuoro 5: Mustamäen asema
Keikkamäärä: 14, lapsipotilaita 2

Vihdoin ja viimein työskentelin oman ohjaajani kanssa. Hänen kanssaan olen tehnyt viimeksi vuoron ensimmäisenä harjoittelupäivänäni. Ohjaajaani kutsun nimellä Ariel hänen pitkien vaaleanpunaisten hiustensa vuoksi. Arielin kanssa teen yhdeksästä harjoitteluvuorostani kuusi ja ensi vuorossa olisi tarkoitus tehdä harjoitteluni väliarviointi. Jännityksellä odotan, mitä hänellä on sanottavaa minusta.

Vuoron aikana meillä oli yksi kaksi kiireistä kuljetusta, joissa potilaiden tila oli epävakaa. Ensimmäinen potilas oli vanhainkodissa asuva nainen, jolla oli rintakipua ja hengenahdistusta. Potilaan ulkoisesta olemuksesta kykeni heti aistimaan, että kaikki ei ole kohdallaan.
Tällä keikalla tuntui, että minusta ei ollut minkään valtakunnan apua. Suoniyhteyden avaaminen meni päin persposkia, tuntui että olin koko ajan muiden tiellä ja en osannut sitten olla avuksi muuten, kuin laittamalla letkutetun suonensisäisen nesteen kiinni potilaan käteen laitettuun kanyyliin. Ärsytti, koska olisin halunnut osallistua enemmän ja yrittää esimerkiksi kanylointia vielä toisen kerran. Siihen ei kuitenkaan tullut mahdollisuutta. No, ensi kerralla sitten!

Toisessa kiirekuljetuksessa veimme voinniltaan epävakaan vanhan miehen vanhainkodista sairaalaan. Potilaan verenpaine oli matalalla ja hänellä oli ilmeisesti nestettä keuhkoissa korviin kuultavasta rohinasta päätellen.
Tällä potilaalla suonet eivät olleet näkyvissä laisinkaan. Yritimme Arielin kanssa molemmat kanyloida tuloksetta. Kanyloinnista luovuttamme automme kuljettaja antoi minulle käteen lääkeampullan (lasinen), ruiskun ja neulan ja pyysi minua vetämään lääkkeen ruiskuun. Kuten alla olevassa kuvassa, lääkeampuloissa on yleensä kaulassa merkitty piste, jonka kohdalta ampullan kaula napsahtaa vaivatta poikki. Tässä kyseisessä mallissa ei tätä katkeamiskohtaa ollut ja jouduin vääntämään kaulan puoliväkivalloin auki.
Ampullan kaula räsähti käsissäni aivan sirpaleiksi. Tämä aiheutti hetkellisen minisäikähdyksen. Onneksi koulussa on opetettu ottamaan ampullan ja omien sormien väliin pieni taitos (yllä kuvassa) ennen kaulan katkaisua, jotta sormet pysyvät suojassa. Parin sekunnin ajan mietin, missä kunnossa herkät hoitajan sormeni olisivat jos en tätä oppia olisi kallooni jossain vaiheessa saanut iskostettua. Onneksi nyt selvisin ainoastaan säikähdyksellä.

Team leaderimme vaikutti hyvin vaativalta ja kanyloinnin suhteen paineet alkoivat kasaantua aika lailla parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Eräällä illan keikalla tuli jälleen mahdollisuus kanylointiin.  Potilaan kämmenselässä olevat suonet näkyivät hyvin, mutta ne olivat (omaan silmääni) aika ohuet. Halusin kuitenkin yrittää, sillä suonet olivat hyvin esillä ja tilanne rauhallinen. Ajattelin, että nyt jos koskaan on onnistuttava.
Hermoni olivat kuin jäätä, kun poistin kanyylin neulan päällä olevan suojatupen. Siinä se suoni pullotti aivan naamani edessä. Valmistauduin iskuun. En osannut sanoa venäjäksi "nyt pistää", joten tyydyin toteamaan "noniin" ja katsomaan potilasta silmiin. Neula lävistää ihon. En ole varmaan eläissäni ollut niin iloinen veren näkemisestä. Kanylointi oli onnistunut. Paukuttelin mielessäni näkymättöämiä henkseleitä! Alla video siitä, miltä kanylointi näyttää jos aihe on jollekulle vieras. :)

Vuoron potilaat:

• Vanha nainen, virtsakivien vuoksi siirtokyyti sairaalaan
• Vanha nainen, rinkipu
• Vauva, kaatunut ja jalka aristaa seistessä
• Vanha mies, siirto vanhainkodista sairaalaan, elintoiminnot epävakaat
• Vanha nainen, toisen käden liikkumattomuus
• Vanha nainen, allerginen reaktio
• Nuori tyttö, korkea kuume
• Vanha nainen, rintakipu
• Vanha nainen, rintakipu
• Vanha nainen, kaatunut ja olo heikko
• Aikuinen mies, väitti hakanneensa toisen miehen (halusi vain päästä humalaisesta ystävästään eron ja keksi hyvän tekosyyn, että saa ainakin poliisin paikalle)
• Aikuinen nainen, raskaana ja supistuksia säännöllisesti
• Keski-ikäinen nainen, kädessä oleva metallilevy liikkunut
• Aikuinen nainen, oksennellut kaksi päivää

Tänään en mieti kouluasioita.

En stressaa työnhausta.

Tai valmistumisesta.

Sillä:

Asunnon ihmettelyä

Psssst! Videon oikeassa alalaidassa näätte rataksen kuvan, valitkaa sieltä 720p niin saatte kuvanlaadun vähän parempana! Mukavia katseluhetkiä kaikille. :)

Harkkavuoro 4 ja asiaa työturvallisuudesta

Harkkavuoro 4: Mustamäen asema
Keikkamäärä: 8 hälytystä, 1 lapsipotilas

Oli vähän kaksipiippuinen juttu, että oliko tämmöinen rauhallinen vuoro hyvä vai ei. Kuten aiemmin on tullut mainittua, vuorot menee hieman joutuisammin, jos keikkaa ajetaan päiväsaikaan enemmän. Kahdeksan keikkaa tuntuu verrattain vähältä 24 tunnin saldoksi, kun välillä on ajettu klo 08-24 välillä parhaimmillaan neljätoista keikkaa. Jos jotain hyvää pitää etsiä, niin sain luettua ensihoidon valtakunnalliseen tenttiin, kun luppoaikaa oli vuoron aikana paljon. Ehtipä päivällä ottaa myös pienet ettonet. :)

Vuoroja edeltävät yöt ovat menneet poikkeuksetta huonosti nukkuen. Keskellä yötä en onneksi heräile, mutta nukahtaminen on aika vaikeaa. Joka kerta unen tulo menee sinne puolen yön paikkeille. Tämä neljäs vuoro alkoi onneksi vasta klo 9, joten ehdin yöllä nukkua ihan hyvin. Toki, eihän se uni ole aivan samanlaista, kuin jos nukahtaisi esimerkiksi kymmenen jälkeen.

Sen sijaan, että pureuduttaisiin vuoroni hiljaiseen kulkuun, haluan tuoda esille pari asiaa, jotka ovat mietityttäneet minua. Ensimmäinen asia on työhön liittyvä hygienia. Meille on koulussa käyty työhygieniaan ja aseptiikkaan (työskentelytavat, joilla pyritään toimimaan mahdollisimman mikrobittomasti) hyvin perinpohjaisesti ja mielestäni olen oppinut työskentelemään niin, etten tartuta ylimääräisiä pöpömönkiäisiä itseeni tai kehenkään muuhun.

Muutama keypoint: ei käytetä koruja tai voimakkaita hajusteita töissä, ei kynsilakkaa tai rakennekynsiä, pitkät hiukset pidetään kiinni, huolehditaan hyvästä käsien desinfioinnista ja tarvittaessa pesusta ja vaihdetaan hanskat tarpeeksi usein.

www.thl.fi - Viisi muistisääntöä hyvään käsihygieniaan

Suututtaa aivan mielettömästi, että täällä hoitajilla on sormuksia sormissa, kynsilakkaa ja pahimmassa tapauksessa rakennekynnet, naisilla leuhottavat pitkät hiukset valtoimenaan, hanskoja pyyhitään niiden liikaannuttu paperiin ja käsien desinfiointi on osalla vähän mitä on. Enkä edes aloita puhumaan siitä, miksi on muka hyvä idea pitää kaksia hanskoja päällekkäin.

No, meille opetettiin että pidetään kädet rinnan korkeudella esim. ristissä.. Mutta you got the point!

Toinen hämmästystä herättänyt aihe on työntekijöiden käyttämät kengät. Alla otteita siitä, miten Suomessa työvarusteista on säädetty tai mitä suositellaan.

Terveyskirjasto: "Työterveyslaitosten suositusten mukaan työntekijöillä tulisi olla työolosuhteisiin ja tehtäviin sopivat työkengät erilaisiin töihin (istuma- ja seisomatyö, liikkuva työ, nosto- ja kantotyö, sisä- ja ulkotyö, talvi- ja kesäkäyttö, märkä- ja kylmätyö)"

Työturvallisuuslaki: "Työnantajan on hankittava ja annettava työntekijän käyttöön erikseen säädetyt vaatimukset täyttävät ja tarkoituksenmukaiset henkilönsuojaimet, jollei tapaturman tai sairastumisen vaaraa voida välttää tai riittävästi rajoittaa työhön tai työolosuhteisiin kohdistuvilla toimenpiteillä."

Näkemäni mukaan täällä työnantajan ei tarvitse hankkia työntekijälle työkenkiä, vaan työntekijät ostavat ne itse. Ja tyyli on ilmeisesti aika vapaa. Niin. Tässä nopeasti kasaan raapaistu kollaasi siitä, minkälaisia työkenkiä täällä on näkynyt ensihoidossa.

Ja tässä kuva suurinpiirtein samanlaisista Jalaksen turvakengistä (joissa on pitkä varsi, suojakärjet ja naulaanastumissuoja), joita minä käytän ensihoidossa työskennellessäni. Lisäksi minulla on erikseen kesämallin kengät, ilman pitkää vartta mutta samoilla suojaimilla kuin nämä pitkävartiset.

www. imagewear.fi

Että siitäpä voi jokainen miettiä, minkälaista on lähteä tuollaisilla yllä olevan kollaasin lippaskengillä keikalle auto-onnettomuuspaikalle, jossa voi olla kaikenlaista moskaa ihmisen eritteistä, terävistä autonkappaleista ja lasinsirpaleista lähtien. Omissa kengissäni voisin kävellä hyvillä mielin kaiken tuon päältä, mutta jos pitäisi työskennellä tavalliset tennarit jalassa, jäisin mielummin kotiin.

Kauhean paatoksellinen lopetus, mutta nämä on oikeasti tärkeitä asioita, joihin kiinnitän erityistä huomiota! Vaikka ollaankin ammatissa, jossa ollaan auttamassa muita ihmisiä, on ensisijaisen tärkeää huolehtia myös omasta turvallisuudesta ja suojauksesta. Toivottavasti kaikki sairaalan sisä- ja ulkopuolella työskentelevät kollegat muistavat huolehtia myös itsestään. Ugh, olen puhunut! :)

Sitten vielä vuoron keikkamateriaali:

• Vanha mies, jalan infektio
• Vanha nainen, korkea verenpaine ja rintakipua
• Vanha mies, virtsakatetri oli mennyt tukkoon
• Vanha nainen, huimaus ja huonovointisuus
• Alakouluikäinen lapsi, korkea kuume ja korvakipu
• Keski-ikäinen nainen, oksennellut muutaman päivän
• Nuori tyttö, oksentelua ja mahakipua
• Keski-ikäinen nainen, oksentanut verta ja hengittää huonosti, terminaalivaiheen sairaus. Kohteessa potilas todettiin elottomaksi.

Että semmoista tällä kertaa. Seuraava vuoro onkin jo huomenna, eli palautumisaikaa ei tähän vuorojen väliin jää tällä kertaa kuin 24 tuntia. Palataan taas astialle!

Harkkavuoro 3 ja lätinöitä

Harkkavuoro 3: Ensihoitopalvelun pääasema, Mustamäe
Keikkamäärä: 13 hälytystä, 2 lapsipotilasta

Vuoro oli päiväsaikaan kiireinen, mutta keikkoja ajaessa aika kului vähän joutuisammin. Tällä kertaa oli fiksu ja kirjasin keikat itselleni muistiin. Vuorossa tuli sellaisia keikkoja, joita ei vielä tähän mennessä ole kohdalle osunut, kuten sähkötapaturma.

EDIT pari päivää myöhemmin: Tänään fiksuna tyttönä pyyhin kaikki ylöskirjaamani keikkatapaukset puhelimen muistiosta ja tajusin vasta sen jälkeen, etten ollut kirjannut niitä ylös. Hohhoijaa. Valitettavasti tällä kertaa ei tule keikkakoontia tekstin loppuun!

Oli harvinaista herkkua, että klo 00.00 jälkeen yöllä ei ollut yhtä ainuttakaan hälytystä ambulanssille, jossa työskentelin. En kylläkään nukkunut katkeamatonta yöunta, sillä nukkumahuoneissa kuuluu kaikki hälytykset kovaäänisten kautta. Sitä aina jännityksellä odottaa, sanotaanko oman auton numero ja kun sitä ei tule, on kiva sulkea silmät uudestaan ja jatkaa unia.

Ensimmäinen töiden jälkeinen vapaapäivä ei alkanut kotona nukkumisella, vaan hyppäämällä lämpimään suihkuun, fiilistelemällä musiikkia ja nauttimalla nousevasta auringosta. Päivän suunnitelmissa oli tavata tyttökaveriani ja kahta lappeenrantalaista koulukaveriani, jotka olivat tulleet yhden yön reissulle Tallinnaan.

Tyttökaverini kanssa suuntasimme ensin Subwayhin syömään (halvempaa subia, kuin Suomessa) ihan pitkän kaavan mukaan ja vaihtamaan kuulumisia tarkemmin kun olimme ihan kaksistaan. Syöpöttelyn ja juoruilun jälkeen suuntasimme Rottermannille kiertelemään vaatekauppoja. Toppatakissa oli vähintäänkin tuskastuttavaa kierrellä kauppoja. Pakkasista lähtenyt ihminen kun ei oikein osannut varautua tämmöisiin vesisateisiin ja plussakeleihin. No, tietääpähän ainakin olevansa elossa. Ystäväni kanssa vierähti useampi tunti oikein mukavasti. Robert's Coffeessa nautitun Chai latten jälkeen tiemme erosivat ja suuntasin kämpille siistiytymään illan ravintolareissua varten.

Tapasin koulukaverini Vanhassa Kaupungissa MEKK-nimisessä ravintolassa. Se vasta olikin reissu. En kovinkaan usein käy hienoissa ravintoloissa koska olen köyhä. Bussimatkani Tallinnan keskustasta kämpille kestää noin 25 minuuttia ja aikaa kämpässä hääräämiseen olisi vain 40 minuuttia.

Tilanne oli niinkin ihana, että aamulla tekemäni meikki oli vesisateesta johtuen levinnyt pitkin poskia, hiukseni tuulen tuivertamat ja vaatekriisini oli pahimmillaan. Eritoten tuskaa aiheutti kenkien valinta, sillä en ollut varautunut ottamaan matkaani mitään hienoon ravintolaan soveltuvia kenkiä. Vaihtoehtoina olivat nahkaiset pitkävartiset talvitennarit, ruskeat nahkaiset talvinilkkurit (ei mitkään sipsuttelukengät), lenkkarit tai salikengät.Toivoin, että ravintolassa on sen verran pimeää, että kaunis kenkävalintani ei näy ja panostin sitten kaikkeen muuhun senkin edestä. Pikaehostautumisessa olen guru, jos tilanne niin vaatii!

Alkuruuaksi otin paistettua tomaattia, jonka kanssa tarjoiltiin salaattia ja pähkinöitä. Pääruoaksi otin ensimmäistä kertaa elämässäni ankkaa, joka tarjoiltiin kasvisten ja kastikkeen kanssa. Ruoka oli aivan taivaallisen hyvää! Ja yllättävän halpaa siihen nähden, että oltiin omaan silmääni hienossa ravintolassa. Alkuruoka maksoi 7€ ja pääruoka 17€.

Miulle on iskenyt päälle pieni kirjoittajan blokki. Tekstiä ei synny ihan samalla tavalla ja ajatukset on todella hajanaisia. Toivotaan, että tilanne tästä hiljaksiinsa korjautuu!

Kiirabin sisätutkimus

Höhhö. Vitsillä paiskasin.

Ennen Tallinnaan tuloa minulla ei ollut harmainta haisua siitä, millä tavalla paikalliset ambulanssit on varusteltu. Tutustuttuani muutaman vuoron ajan käytössä oleviin hoitovälineisiin, -tarvikkeisiin ja -laitteisiin halusin esitellä ne myös teille.

HUOM! Olen saanut ensihoitopalvelun päättäviltä elimiltä luvan julkaista tässä kirjoituksessa esiintyvät kuvat blogissani ns. opetustarkoitukseen. Toivon, ettette kopioi kuvia omaan käyttöönne. Kaikissa kuvissa on vesileima. Kaunis kiitos!

Tältä näyttää sisäpuolelta tämän harjoitteluvuoroni ajoneuvo. Jotakuta varmasti kiinnostaisi auton merkki ja malli, minua ei. :D Minulle riittää, että alla on neljä pyörää ja masiina kulkee vähintää eteen- ja taaksepäin. Autot ovat aika pitkälti sen näköisiä, mitä olen Suomessa nähnyt.

Näkymä sivuovelta

Näkymä takaovelta

EKG-laite (jolla otetaan sydänfilmi), defibrillaattori ja imulaite olivat hieman erilaisia, kuin ne joita olen tottunut käyttämään. Toimintaperiaatteet ovat onneksi kaikissa laitteissa samanlaiset, joten esimerkiksi EKG:n ottamisen opin hyvin nopeasti. Autosta löytyy myös ruiskupumppu, jolla saadaan annosteltua suonensisäisiä lääkkeitä haluttu määrä tietyssä ajassa.

Ruiskupumppu

Imulaite

Defibrillaattori

Tämä EKG-laite oli aluksi varsin erikoinen näky ja naureskelinkin sille itsekseni. Aivan ensimmäinen ajatus tästä masiinasta oli, että se näyttää sähköiseltä kuppausvehkeeltä ja ihan pilipalilaitteelta. Ymmärrätte ajatukseni, kun selaatte muutaman kuvan alaspäin. Tietääkö joku teistä, onko Suomessa käytössä tällaisia?

Raajakytkennät, jotka tulevat siis ranteisiin ja nilkkoihin ovat tällaiset klipsut, joihin EKG-laitteeseen menevät johdot kiinnitetään. Kas näin! Nilkkoihin klipsut asetetaan niin, että tuo haaraosa osoittee kattoa kohti.

EKG:n ottaminen ei täällä mene ihan oppikirjan mukaisesti. Olen oppinut, että jos potilaan rintakehä on karvainen siitä kohtaa, johon elektrodit tulisi asettaa, karvat tulisi ajella pois luotettavan EKG-nauhan saamiseksi. Täällä ei moiseen parturointiin ryhdytä, vaan karvaisiin kohtiin laitetaan geeliä, jonka pitäisi muka parantaa elektrodin pysyvyyttä. No, ei se sitä kyllä tee ja melkein tekisi mieli napata höylä taskuun kämpiltä ja sipaista rintakarvaisilta potilailta karvat elektrodien alta veks joutessaan.

Tässä on nyt se "kuppausosa". Suomessa olen tottunut käyttämään liimaelektrodeja, joissa on tarrapinta. Nämä elektrodit pysyvät ihossa kiinni imun avulla. Elektrodi asetetaan ensin oikealle kohdalle ihoa vasten ja sen jäkeen puristetaan tuosta pallosta. Tadaa, magic happens.

Suurimmat erot Suomessa käytettäviin välineisiin löytyvät tästä pakista, joka vastaa Suomen ensihoidon hoitolaukkua. Toinen autosta löytyvä tarvikekassi on ilmeisesti "elvytyskassi", joka otetaan mukaan silloin kun on "serious call". Kyseisestä laukusta löytyy mm. happilähde, hengitystien turvaamiseen tarkoitetut välineet, nesteitä ja verenvuodon tyrehdytykseen tarkoitetut välineet. Kaikkia tavaroita en edes muista. "Elvytyskassin" sisällön voin esitellä toisessa kirjoituksessa.

Kohteeseen mennessä matkaan lähtee pääsääntöisesti tämä pakki, sekä tarvittaessa EKG-laite. Defibrillaattori on tähän mennessä otettu mukaan vain kerran.

 Lääkevalikoima täällä on Suomen valikoimaan verrattuna paljon laajempi. Tämä tuli minulle yllätyksenä. Oman oppimiseni kannalta ajattelin jonain päivänä etsiä kaikkien pakista löytyvien lääkkeiden tiedot ja kirjoittaa ne itselleni ylös. Samalla saan hyvää kertausta! Itselleni ennalta tuntemattomia lääkkeitä ei ollut kovin montaa. Täällä potilaat pyritään hoitamaan aika pitkälti kotiin, ellei mitään selkeää sairaalahoitoa vaativaa vaivaa ole. Tähän menneissä olen nähnyt kotiin jätetyille potilaille annettavan lihakseen ja suoneen annettavia kipulääkkeitä, sekä suun kautta ja suonensisäisesti annettuja verenpainetta alentavia lääkkeitä.

Alla kaikki pakista löytyvät suonensisäiset lääkkeet kivasti aakkosjärjestyksessä.

 Alla muutama lääke ja aine, jotka herättivät jollain tasolla ihmetystä tai huvitusta. Tai ainakin joitain sen suuntaisia tunnetiloja. Pakin sisältöä tutkiessa vierähti hyvä tovi. Ohjaajani ilmestyi yhdessä vaiheessa paikalle ja vastaili kysymyksiini. Niitä riitti!

Minulle ennalta tuntematon lääke. Tätä käytetään verenpaineen alentamiseen. 

Tämä aiheutti puhdasta huvittuneisuutta. :D Tässä pullossa on siis 10%:sta ammoniakkia. Uskokaa tai älkää, niin tämän käyttötarkoitus on tajuttomien potilaiden virvoittelu.  Puteli tungetaan tajuttoman potilaan nenän alle ja ätäkän hajuelämyksen toivotaan tekevän ihmeitä. Hiuksiaan joskus vaalentaneet naiset ainakin tietävät, minkälainen haju on odotettavissa. Pitihän se itsekin tunkea pullo nenän alle. Ei tuoksunut hyvälle.

Venäjää ymmärtämättömän henkilön silmin varsin epämääräisen näköinen lääkeampulla.
Eräs ystäväni totesi tämän olevan selkeästi venäläistä hevostestosteronia.

Kuulemani mukaan pippurisumutteet ovat täällä kenen tahansa hankittavissa. Sellainen löytyi myös ambulanssista.
Tätä en lähtenyt kokeilemaan, vaikka mieli ehkä himppasen tekikin.

Huh, siinäpä sitä tekstiä olisi taas hetkeksi. Heräsikö teille jotain kysymyksiä tai haluaisitteko lisäselvityksiä tietyistä jutuista? Heittäkää kommenttia alle, niin katsotaan mitä voin asian eteen tehdä!