Kiirabin sisätutkimus

Höhhö. Vitsillä paiskasin.

Ennen Tallinnaan tuloa minulla ei ollut harmainta haisua siitä, millä tavalla paikalliset ambulanssit on varusteltu. Tutustuttuani muutaman vuoron ajan käytössä oleviin hoitovälineisiin, -tarvikkeisiin ja -laitteisiin halusin esitellä ne myös teille.

HUOM! Olen saanut ensihoitopalvelun päättäviltä elimiltä luvan julkaista tässä kirjoituksessa esiintyvät kuvat blogissani ns. opetustarkoitukseen. Toivon, ettette kopioi kuvia omaan käyttöönne. Kaikissa kuvissa on vesileima. Kaunis kiitos!

Tältä näyttää sisäpuolelta tämän harjoitteluvuoroni ajoneuvo. Jotakuta varmasti kiinnostaisi auton merkki ja malli, minua ei. :D Minulle riittää, että alla on neljä pyörää ja masiina kulkee vähintää eteen- ja taaksepäin. Autot ovat aika pitkälti sen näköisiä, mitä olen Suomessa nähnyt.

Näkymä sivuovelta

Näkymä takaovelta

EKG-laite (jolla otetaan sydänfilmi), defibrillaattori ja imulaite olivat hieman erilaisia, kuin ne joita olen tottunut käyttämään. Toimintaperiaatteet ovat onneksi kaikissa laitteissa samanlaiset, joten esimerkiksi EKG:n ottamisen opin hyvin nopeasti. Autosta löytyy myös ruiskupumppu, jolla saadaan annosteltua suonensisäisiä lääkkeitä haluttu määrä tietyssä ajassa.

Ruiskupumppu

Imulaite

Defibrillaattori

Tämä EKG-laite oli aluksi varsin erikoinen näky ja naureskelinkin sille itsekseni. Aivan ensimmäinen ajatus tästä masiinasta oli, että se näyttää sähköiseltä kuppausvehkeeltä ja ihan pilipalilaitteelta. Ymmärrätte ajatukseni, kun selaatte muutaman kuvan alaspäin. Tietääkö joku teistä, onko Suomessa käytössä tällaisia?

Raajakytkennät, jotka tulevat siis ranteisiin ja nilkkoihin ovat tällaiset klipsut, joihin EKG-laitteeseen menevät johdot kiinnitetään. Kas näin! Nilkkoihin klipsut asetetaan niin, että tuo haaraosa osoittee kattoa kohti.

EKG:n ottaminen ei täällä mene ihan oppikirjan mukaisesti. Olen oppinut, että jos potilaan rintakehä on karvainen siitä kohtaa, johon elektrodit tulisi asettaa, karvat tulisi ajella pois luotettavan EKG-nauhan saamiseksi. Täällä ei moiseen parturointiin ryhdytä, vaan karvaisiin kohtiin laitetaan geeliä, jonka pitäisi muka parantaa elektrodin pysyvyyttä. No, ei se sitä kyllä tee ja melkein tekisi mieli napata höylä taskuun kämpiltä ja sipaista rintakarvaisilta potilailta karvat elektrodien alta veks joutessaan.

Tässä on nyt se "kuppausosa". Suomessa olen tottunut käyttämään liimaelektrodeja, joissa on tarrapinta. Nämä elektrodit pysyvät ihossa kiinni imun avulla. Elektrodi asetetaan ensin oikealle kohdalle ihoa vasten ja sen jäkeen puristetaan tuosta pallosta. Tadaa, magic happens.

Suurimmat erot Suomessa käytettäviin välineisiin löytyvät tästä pakista, joka vastaa Suomen ensihoidon hoitolaukkua. Toinen autosta löytyvä tarvikekassi on ilmeisesti "elvytyskassi", joka otetaan mukaan silloin kun on "serious call". Kyseisestä laukusta löytyy mm. happilähde, hengitystien turvaamiseen tarkoitetut välineet, nesteitä ja verenvuodon tyrehdytykseen tarkoitetut välineet. Kaikkia tavaroita en edes muista. "Elvytyskassin" sisällön voin esitellä toisessa kirjoituksessa.

Kohteeseen mennessä matkaan lähtee pääsääntöisesti tämä pakki, sekä tarvittaessa EKG-laite. Defibrillaattori on tähän mennessä otettu mukaan vain kerran.

 Lääkevalikoima täällä on Suomen valikoimaan verrattuna paljon laajempi. Tämä tuli minulle yllätyksenä. Oman oppimiseni kannalta ajattelin jonain päivänä etsiä kaikkien pakista löytyvien lääkkeiden tiedot ja kirjoittaa ne itselleni ylös. Samalla saan hyvää kertausta! Itselleni ennalta tuntemattomia lääkkeitä ei ollut kovin montaa. Täällä potilaat pyritään hoitamaan aika pitkälti kotiin, ellei mitään selkeää sairaalahoitoa vaativaa vaivaa ole. Tähän menneissä olen nähnyt kotiin jätetyille potilaille annettavan lihakseen ja suoneen annettavia kipulääkkeitä, sekä suun kautta ja suonensisäisesti annettuja verenpainetta alentavia lääkkeitä.

Alla kaikki pakista löytyvät suonensisäiset lääkkeet kivasti aakkosjärjestyksessä.

 Alla muutama lääke ja aine, jotka herättivät jollain tasolla ihmetystä tai huvitusta. Tai ainakin joitain sen suuntaisia tunnetiloja. Pakin sisältöä tutkiessa vierähti hyvä tovi. Ohjaajani ilmestyi yhdessä vaiheessa paikalle ja vastaili kysymyksiini. Niitä riitti!

Minulle ennalta tuntematon lääke. Tätä käytetään verenpaineen alentamiseen. 

Tämä aiheutti puhdasta huvittuneisuutta. :D Tässä pullossa on siis 10%:sta ammoniakkia. Uskokaa tai älkää, niin tämän käyttötarkoitus on tajuttomien potilaiden virvoittelu.  Puteli tungetaan tajuttoman potilaan nenän alle ja ätäkän hajuelämyksen toivotaan tekevän ihmeitä. Hiuksiaan joskus vaalentaneet naiset ainakin tietävät, minkälainen haju on odotettavissa. Pitihän se itsekin tunkea pullo nenän alle. Ei tuoksunut hyvälle.

Venäjää ymmärtämättömän henkilön silmin varsin epämääräisen näköinen lääkeampulla.
Eräs ystäväni totesi tämän olevan selkeästi venäläistä hevostestosteronia.

Kuulemani mukaan pippurisumutteet ovat täällä kenen tahansa hankittavissa. Sellainen löytyi myös ambulanssista.
Tätä en lähtenyt kokeilemaan, vaikka mieli ehkä himppasen tekikin.

Huh, siinäpä sitä tekstiä olisi taas hetkeksi. Heräsikö teille jotain kysymyksiä tai haluaisitteko lisäselvityksiä tietyistä jutuista? Heittäkää kommenttia alle, niin katsotaan mitä voin asian eteen tehdä!

Harkkavuoro 1

Harkkavuoro 1: Tallinnan kaupunkikeskustan asema
Keikkaluku: 11 hälytystä, 4 lapsipotilasta

Saavuimme asemapaikalle n. klo 08.30. Ambulansseille ei ole hallia vaan ne seisoivat aseman pihalla taivasalla. Keskustan asemalla päivystävät ambulanssitiimien lisäksi ensihoitolääkärit, joiden ajoneuvoina toimivat henkilöautot. Lääkäreillä on omat kuljettajat.

Asema oli kolmikerroksinen, iso ja vanha kivitalo. Toisin kuin suomalaiset paloasemat yleensä, tämä asema oli tavallinen asuinrakennus. Talon keskikerroksesta löytyi televisiolla ja sohvilla kalustettu oleskeluhuone, mm. keikkakaavakkeiden kirjaamiseen tarkoitettu tietokonehuone, päivystävän ensihoitolääkärin huone, keittiö ja WC. Yläkerrassa oli kolme lepohuonetta, yksi jokaiselle ambulanssitiimille, sekä WC. Ihmetystä herätti se, että ensihoitolääkärin kuljettaja nukkui oleskeluhuoneessa olevassa sängyssä, toisin kuin lääkäri, jolle oli yksin pyhitetty kokonainen huone. Alakertaan en uskaltautunut, koska minulle ei kerrottu mitä sieltä löytyy. Ehkä siellä oli joku pimeä ja kylmä kalmisto, ken tietää.. :)

Lepohuoneissa oli jokaiselle työntekijälle (ja minulle) oma tuoli, lukuvalo, sänky, tyyny ja huopapeitto. Huono olo ja ruokahaluttomuus vaivasivat minua koko vuoron ajan, vaikka yritinkin syödä ruokaa pieniä annoksia pitkin päivää ja nautin runsaasti nestettä. Eritoten istuessani ambulanssissa selkä menosuuntaan päin tuntui siltä, että Pirjo ja Ykä tulevat kylään.. Lisäksi kaikki yksityishenkilöiden asunnot, joissa kävimme keikalla, olivat tuskastuttavan kuumia. Vointini ja huonosti nukutun yön vuoksi pyrin nukkumaan keikkojen välissä. Tässä vaiheessa ei haitannut yhtään, että mitään ylimääräistä ohjelmaa keikkojen lisäksi ei ollut.

Odotin perjantain vuoksi kiireisempää vuoroa ja ohjaajanikin totesi vuoron olleen yllättävän rauhallinen, erityisesti yön osalta. Yön aikana herätyksiä oli verrattain vähän. Viimeiseltä keikalta palasimme asemalle n. 04.40 ja saimmekin nukkua 07.25 saakka, jonka jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme ajamaan takaisin pääasemalle. Tuovuoro päättyy, kun ambulanssien varusteet on tarkistettu ja täydennetty, sekä auto pesty.

Vuoron potilastapaukset:

• Päiväkoti-ikäinen tyttö, jalan päälle oli kaatunut lasiovi.
• Päiväkoti-ikäinen poika, kaatunut, päässä haava.
• Päiväkoti-ikäinen, oksennellut neljä tuntia.
• Aikuinen nainen, jolla gynekologista vuotoa ja vatsakipua.
• Vanha nainen, jolla heikkouden ja hengenahdistuksen tunnetta.
• Vanha mies, jolla hengenahdistusta ja rintakipua, sekä useamman päivän kuumeilua.
• Vanha mies, jonka nefrostooma (eli munuaiseen selän puolelta ihon läpi menevä virtsakatetri) oli alkanut vuotamaan.
• Vanha nainen, jolla oksentelua, vatsakipua ja mustia ulosteita.
• Keski-ikäinen nainen, jolla rytmihäiriötuntemusta.
• Nuori tyttö, kaatunut humalassa.

*Selviämisasemalla tarkoitan poliisiaseman sisällä ollutta huonetta, jossa oli sänkyjä ja jokaisella sänkypaikalla hoitovälineitä ja peruselintoimintojen seurantaan tarkoitetut monitorit. Huoneessa työskenteli kaksi sairaanhoitajaa, jotka vahtivat tällaisten tapausten vointia yön yli. Hoitajat saavat sitoa ko. tapaukset raajoista liinoilla sängyn laitoihin kiinni.

Harmittaa todella paljon, että ensimmäinen vuoro meni hieman niin ja näin olotilan takia. Huomenna on onneksi seuraava vuoro, joka menee varmasti paremmin. :)

Sorvin ääreen, sorvin ääreen

Nyt päästään kiinni siihen, miksi minä ylipäätänsä olen täällä Tallinnassa!

Kuten jo aiemmin kerroin, suoritan koulutaipaleeni viimeistä harjoittelujaksoa Tallinnan ensihoitopalvelussa (engl. Tallinn Emergency Medical Service, TEMS).
Harjoittelujaksoni kestää kuusi viikkoa, jonka aikana teen kymmenen 24 h:n mittaista työvuoroa.

Harjoittelujaksolle olen asettanut omia henkilökohtaisia tavoitteita ja lisäksi koulun puolesta on tavoitteita, jotka ovat yhteisiä viimeisen harjoittelunsa ensihoidossa suorittaville. Minulle on määritelty omat ohjaajat, joiden vuorojen mukaan työvuoroni suunnitellaan. Työvuorosykli menee pääsääntöisesti niin, että yhden vuorokauden mittaisen työrupeaman jälkeen on kolme vapaapäivää (ns. nukkumapäivä, jonka aamuna päästään vuorosta, sekä kaksi täyttä vapaata päivää).

Suorittaessani harjoittelua eri maassa, erilaisessa ensihoitojärjestelmässä, ja kun yhteistä kieltä potilaiden kanssa ei aina löydy, osallistuminen hoitotyöhön on hieman erilaista, kuin Suomessa ollessa. Olen kuitenkin päättänyt, että haluan osallistua potilaiden hoitoon niin paljon, kuin tilanteet sen vain sallivat. :) Onneksi ambulanssissa käytettävät hoitolaitteet ovat tuttuja, joten niiden opetteluun ei kuulu tuhottomasti aikaa.

Työvuorojen kulku ja ambulanssin henkilöstö:

Työvuorot alkavat aamuisin joko 08.00 tai 09.00. Ensihoitopalvelun pääasema sijaitsee Mustamäen kaupunginosassa, josta työvaatteiden vaihdon ja ambulanssien varusteiden tarkistamisen jälkeen hajaannutaan eri asemille ympäri kaupunkia.

Ambulanssissa työskentelee kolme henkilöä:
Kuski: ajaa autoa koko vuoron ajan, auttaa hoitovarusteiden kantamisessa, sekä potilaan mahdollisessa kuljetuksessa asunnosta ambulanssin kyytiin. Kuski ei osallistu hoitotoimenpiteisiin.

Assistant nurse: istuu ambulanssin takaosassa olevassa hoitotilassa, suorittaa suurimman osan hoitotoimenpiteistä (mm. pulssin, happiarvon ja verenpaineen mittaus, sydänfilmin ottaminen ja potilaan lääkitseminen jne.) ja potilaan ollessa ambulanssin kyydissä istuu tämän kanssa hoitotilassa kuljetuksen ajan. Assistant nursena voi toimia sairaanhoitaja tai ensihoitaja. Tämä henkilö toimii minun harjoitteluohjaajani!

Team leader: istuu autossa apukuljettajan paikalla. Toimii ns. tiimijohtajana, joka hoitaa potilaan haastattelun (henkilötietojen, taustatietojen ja sen hetkisen ongelman selvittely), tekee päätökset annettavasta hoidosta ja huolehtii keikkojen kirjaamisesta ensihoitokaavakkeelle. Team leader tekee myös joitakin hoitotoimenpiteitä ja tulee tarvittaessa hoitotilaan assistant nursen avustajaksi, jos potilaan hoito vaatii enemmän huomiota ja käsipareja. Team leaderina toimii ensihoitaja, joka on käynyt lisäkoulutuksen tätä hommaa varten.

Ambulanssin takatilassa on siis kovasti tungosta, sillä minäkin istun siellä. :)

Toisin kuin Suomessa, palomiehet ja ensihoitajat eivät työskentele samoilla asemilla. Olen suorittanut kaksi aiempaa ambulanssiharjoitteluani Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen pääasemalla Joensuussa, jossa oli jokaiselle vuorolle tehty ns. työvuorosuunnitelma, jota toteutetaan hälytyksien välissä. Suunnitelmaan kuului mm. autojen isommat viikkohuollot/sisäpesut, happipullojen tilaukset ja liikuntakoulutus (jota suoritettiin omatoimisesti mm. aseman kuntosalilla) näin esimerkkeinä. Käytännössä siis päivän ajaksi oli ohjelmaa, eikä asemilla vain lorvittu tai nukuttu silloin, kun hälytyksiä ei ollut. Täällä minulle sanottiin, että voit vapaasti ruoanlaiton ja television katselun lisäksi nukkua, jos haluat. Tämä kuulosti aluksi oudolta ottaen huomioon, minkälaisiin työvuoroihin olen edeltävän kertoman mukaan tottunut.

Tarkoituksenani on muun höpöttelyn ohessa kertoa jokaisesta työvuorosta jotain täällä blogin puolella. Hälytyksistä en tietoturvasyistä ja hyvästä etiikasta johtuen voi kertoa mitään dramaattisia tai tietoturvaa vaarantavia yksityiskohtia, kuten jokainen varmasti ymmärtää. Voin kuitenkin jakaa onnekseni hieman kokemuksia, jotta pääsette kiinni siihen, minkälaista ensihoito täällä Tallinnassa on! Uskon, että varsinkin jo työssä olevia/koulukavereita/tulevia kollegoita nämä asiat kiinnostavat.

Mahdolliset keikkakertomukset ovat osittain hyvin suurpiirteisiä, sillä viroa ja venäjää ymmärtämättömänä aivan kaikki keikkojen yksityiskohdat eivät aina minulle selviä. Ohjaaja kyllä yleensä selostaa minulle pääpiirteissään, mitä vaivoja potilaalla on, mitä haastattelun yhteydessä on käynyt ilmi ja mikä on toimintasuunnitelma ja miksi.

Tämä toivottavasti avaa hieman käsitystä siitä, minkälaista täällä on. :)