Näin minä vihellän matkallani

Laivarotan lokikirjaa , tammikuun 21. päivänä armon vuonna 2016
(Eli juttua laivamatkan alusta ensimmäisen Tallinan päivän iltaan)

Klo 11.46
Istun Viking XPRS-laivan kannella 8 eräässä pöydässä ihan issekseni. Laivalla on verrattain vähän matkustajia. Ikkunasta ulos katsoessa näkyy vain valkoista, on aika sumuista. Laivan radiossa soi Grease-elokuvan musiikkia. Langaton verkkoyhteys toimii ihan jeppisjee, harmittaa vaan, etteivät Spotify ja Youtube suostu toimimaan. Laivaan tullessa minulla oli aivan jär_kyt_tä_vän kuuma, kun yritin selvitä toppatakkiin vuorautuneena kaikkien kantamusteni kanssa. Ohitseni viipotti juuri noin nelivuotias tyttölapsi, jolla oli maailman hienoin tekonahkaduffelisysteemiliivi. Seuraava missio olisi löytää toaletti ja piipahtaa sen jälkeen kannelle kameran kanssa.

Klo 13:30
Hyvinkin rapsakkaan tuulen siivittämänä selvisin kuvausreissultani. Olen makoillut hetken laivan kannella 6 portaikon vieressä lattialla. Nukuttaisi aivan kamalasti ja paleltaa vietävästi. Alan yhtäkkiä tuntea, kuinka paha olo hiipii kurkkuun, mahaan koskee ja kiertää. Olo ei tunnu hyvältä missään asennossa. Syytän heikkoa ravitsemusta, mutta tässä jännityksessä ei ole oikein ollut nälkä.

Klo 13:50
Laiva on saapumassa satamaan ja yritän huonoa oloa pidätellen nostella matkatavarani selkään. Laivasta poistumiseen minulta kului 25 minuuttia, sillä jouduin pysähtelemään useasti haukkaamaan happea.

Klo 14:25
Olen selvinnyt terminaalin pääoville, jossa minua odottaa ensihoitopalvelun auto ja TEMS:n (Tallin Emergency Medical Service) Field manager, jonka kanssa matkaamme osoitteeseen Retke Tee 1, jossa sijaitsee ensihoitopalvelun pääasema.

Klo 15:20
Asemaan tutustumisen, paperin pyörittelyiden ja ensimmäisten vuorojen ajankohtien selviämisen jälkeen pääsen ensihoitopalvelun työntekijän (jonka status ei minulle ihan selvinnyt) kyydillä majoituspaikkaani. Taloni sijaitsee muutaman kilometrin päässä ensihoitopalvelun pääasemalta. Asunnon patteri on ollut pois päältä, joten sisällä on todella kylmä. Myöskään jääkaappi ei toimi. Asunnossa ei ole sänkyä, ainoastaan sohva (onneksi uusi ja jämäkkä), jolla nukun seuraavat kuusi viikkoa. Suurena plussana on se, että tämä talo ja asunto ovat hyvin uuden tuntuiset ja siistit.

Klo 16.00
Soitan Soneran asiakaspalveluun, sillä puhelimeni mobiilidata ei suostu toimimaan. Saan tekstiviestinä ohjeet puhelimen asetuksien tarkistamiseen. Hetken rämppäämisen tuloksena oli ei_mitään. Alan nukkumaan, on kipeä olo.

Klo 17:30
Herään kauneusuniltani ja suuntaan edelleen huonovointisena ulos siinä toivossa, että löydän ruokakaupan. Ystävällinen ohikulkija neuvoi minut lähimmäle ruokakaupalle, joka löytyi alle 500 metrin päästä. Tämä nostatti hieman fiiliksiä! Kauppareissu itsessään oli hieman tuskainen, sillä hikoilin kuin pieni sika ja huono olo vain paheni. Syön banaanin kaupan sisällä ennen asunnolle taapertamista.

Klo 20:08
Olen selvinnyt kaupasta kotiin ja keittänyt kananmunia. Istun peittojen sisällä palellen, olo on edelleen kipeä ja oksettava. Olen yrittänyt syödä edes jotakin, sillä verensokerit ovat varmasti matalahkot. Syöminen auttaa hieman, mutta ei mitenkään merkittävästi. Suunnittelen meneväni nukkumaan pian. Ensimmäinen työvuoroni alkaa huomenna klo 8. Pääasemalla minun täytyy olla viimeistään klo 07.30.