Aiemmin kerroin teille, että minulla on työvuorojeni välissä aina kolme päivää vapaata. Ainakin Suomessa työvuororytmi menee niin. No, olin väärässä. Täällä ensihoidossa vuorokauden mittaisten työvuorojen välissä vapaata voi olla vain 24 tuntia tai kaksi, ruhtinaallisimmin kolme vuorokautta. Ennen tänne tuloani laskin, että viimeinen harjoitteluvuoroni olisi 27.2., joten paluu Suomen kamaralle olisi koittanut vasta 28.2.
Viime työvuorossa kävin juttelemassa työvuoroistani vastaavan naishenkilön kanssa. Kävi ilmi, että harjoittelun tuntimäärä tulee täyteen yhdeksällä 24 tunnin pituisella vuorolla (huomaa, että opiskelin lukiossa lyhyen matikan..) ja tuon vaihtelevan työvuororytmin vuoksi viimeinen vuoroni onkin jo 15.2., eli reilun viikon alkuperäistä suunnitelmaa nopeammin.
Olin aivan puulla päähän lyöty, sillä olinhan varautunut olemaan täällä lähes kuusi viikkoa. Ensimmäiseksi huolestuin, että koulun tai harjoitteluni ohjaavan opettajan puolesta tämä nopeutettu työvuororytmi olisi koettu hankalaksi. Otin samointein uutiset kuultuani yhteyttä ohjaavaan opettajaani, joka näytti minulle asian suhteen vihreää valoa saatteella "kyllähän aikuinen ihminen tietää, minkä verran jaksaa töitä tehdä." Ja kyllähän nuori ihminen seisoo päällään vaikka seipään nokassa väliaikaisesti, jos on pakko. Nih!
Mietittyäni asiaa hetken tajusin, että
A) Pääsen toden totta aiemmin KOTIIN
B) Nukkumaan sänkyyn sohvan sijasta
C) Nukkumaan toisen viekkuun
D) Luopumaan yksinäisyydestä aiemmin
E) HURRAA!
Totesin, että täähän on vaan hiton hyvä juttu. Koulun viimeinen harjoittelu olisi nopeasti ohi ja pystyisin keskittymään siten täysillä lukemaan viimeisiin tentteihin. Pitänee lähteä tulisaisostoksille pikimmiten. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä terveisesi tähän!