Tapahtumia ajalta 24.-25.1.

Arjen asiat alkavat olemaan nyt kunnossa. Valtakunnassa kaikki hyvin ainakin tällä erää! Tässä kuulumisia eiliseltä ja tältä päivältä. :)

Sunnuntai 24.1.

Täällä satoi todella paljon lunta. Olin suunnitellut edellisenä päivänä lähteväni ulkoilemaan ja meinasin lumipyryn takia hannailla. Jossai vaiheessa kuitenkin sohvalla rötvääminen alkoi käymään hermoille sen verran, että puin reippaana tyttönä toppavaatteet päälle ja suuntasin pihalle.

Kerrostaloni takapihalta löysin aidatun urheilukentän, joka oli aivan täynnä lunta. Kentän ympäri meni kuitenkin jokseenkin tallattu kävelyreitti. Muutamien päivien liikkumattomuuden innoittamana juoksin kentän kertaalleen ympäri. Löysin kentän laidalta ison ajoneuvon renkaan, joka oli upotettu maahan. Hyppelehdin renkaan yli ja sen päälle, jonka jälkeen vetäisin vielä kävellen kunniakierroksen kentän ympäri. Teki oikein hyvää!

Aamuisen rötväyksen ja pienen pihariehuntahetken jälkeen soittelin Skypellä kotiin päin isosiskolleni, jonka seurassa onnekseni oli myös 6-vuotias siskontyttöni. Heidän perheensä pakkaili tavaroita omaa matkaansa varten, ja pikkuneiti esittelikin innoissaan minulle koko perheen aurinkolasit ja hänen omia lentokoneeseen otettavia tavaroitaan (penaalissa olleista kynistäkin sain esittelyn yksi kerrallaan, niitä oli ainakin 15). :)

Käydessäni joulun aikaan vanhempieni luona, tapasin Joensuussa asuvia parhaita ystäviäni. Mikä yhteensattumus olikaan, kun toinen heistä kertoi tulevansa Tallinnaan samaan aikaan kanssani kolmeksi viikoksi opiskelijavaihtoon paikalliselle konservatoriolle! Tapasimme ystäväni ja hänen konservatorio-opiskelukaverinsa kanssa eilen. Ystäväni oli kuullut hyvästä bistropaikasta, johon suunnistimme yhteistuumin Google Mapsin avulla. Frank-niminen kohteemme löytyi hetken etsinnän jälkeen. Sovimme tapaavamme ehdottomasti uudemman kerran lähipäivinä, Tuli heti kotoisampi ja turvallinen olo tämän tapaamisen myötä. <3

Maanantai 25.1.

Ennen tämän päivän reissua keskustaan olin suunnitellut selvittäväni läppärin nettiasiat kuntoon. Otin yhteyttä sähköpostilla yhteyshenkilööni jo eilen, joka tulopäivänäni toi minut asunnolleni. Hän kertoi, että talossa ei ole käytettävissä nettiä, mutta prepaid-liittymä olisi minulle hyvä vaihtoehto.

Suuntasin Kristiine Keskukseen Telian liikkeeseen. Jossa vierailinkin neljä eri kertaa ottaen neljä eri vuoronumeroa jonottaen neljä kertaa tiskille pääsyä... Loppuvaiheessa alkoi jo hävettää ja sitten naurattamaan!

1. Ensimmäisellä kerralla kävin kysymässä, löytyykö ko. puljusta kuukauden mittaista sopimusta. Ystävällinen nuori miesmyyjä (kutsun häntä Pulkkiseksi, koska hän näyttää eräältä ystävältäni) esitteli minulle vaihtoehdot, joista päädyin prepaid-vaihtoehtoon 30 päivää, 20GB ja 12€. Halpaa kuin saippua! Kävi ilmi, että tarvitsen nettiliittymän SIM-korttia varten laitteen, johon SIM-kortti asetetaan ja yhdistetään sitten tietkoneeseen. Vaihtoehdot olivat joko 60€ maksava multihypersuperhyvä netin jakava minireititin tai 50€ hintainen USB-tikku. Ei kiitos. Ilmoitin haluavani nettiliittymän heiltä, mutta etsisin tämän (helvetin)koneen jostain muualta. Lupasin palata hieman myöhemmin takaisin. Myyjä lupasi auttaa minua asennushommissa tarvittaessa, sillä olinhan fiksuna tyttönä ottanut läppärini mukaan!
2. Tässä välissä juostaan paikalliseen Giganttiin (Euronics), meinaan ostaa erheellisen laitteen, pahoittelen myyjälle väärinkäsitystä, marssin vastapäätä sijaitsevaan Elisan liikkeeseen ja saan sieltä nettitikun hintaan 30€.
3. Palaan takaisin Telialle Huawein nettitikku kätösissäni. Toivon pääseväni Pulkkisen luo, mutta sen sijaan minua palvelee hattarahiuksinen keski-ikäinen nainen, joka onnekseni puhui englantia sen verran, että sain asiani selitettyä. Tällä kertaa sain mukaani nettiliittymän prepaid-SIM -kortin ja palan mainossuklaata.. Siirryn liikkeen ulkopuolelle penkille asennushommiin.
4. SIM-kortithan tunnetusti ovat isossa kortissa, josta se on helppo irroittaa. Ympärillä olevia muoveja voi irroittaa sitä mukaa, kuinka pieneksi kortin haluaa. Sen sijaan, että olisin lukenut käyttöohjeet paremmin, yritin tunkea SIM-korttia muistikorttipaikkaan ja totesin "Ei mahu ei, perkele". Kynin SIM-kortin pienimpään mahdolliseen vaihtoehtoon, kunnes tajuan SIM-korttipaikan olleen tyystin eri reikä, kuin mihin olin sitä ensin tunkenut. Työnnän kortin takaisin kahteen isompaan kuoreen, josta sen irroitin. Käyttöohjeessa lukee, ettei nään saa tehdä. "PERKELE!"
5. Marssin takaisin Telialle. En taaskaan pääse Pulkkisen luokse, vaan joudun kyrpiintyneen oloisen naismyyjän palveltavaksi. Selitän naiselle, että rikoin kortin epähuomiossa ja tarvitsisin uuden. Naismyyjä toteaa "not broken", painaa kortin mattoveitsen kärkeä käyttäen takaisin niihin kahteen kuoreen paikalleen, asettaa kortin nettitikkuuni ja antaa sen minulle takaisin. Kiitän palvelusta ja suuntaan Robert's Coffeehen asennuskaakaolle.
6. Saan maailman parasta kahvilapalvelua. Keski-ikäinen barista ei puhu kunnolla englantia, mutta palvelee minua erittäin ystävällisesti puhuen 50/50 viroa ja englantia. Minä puhun 10/10/80 prosenteilla suomea, viroa ja englantia. Barista oli kiinnostunut siitä, miksi olen täällä ja kerron olevani kiirabissa harjoittelussa. Hän toteaa minun olevan kaunis tyttö ja kertoo oman tyttönsä olevan 23-vuotias. On ihanaa saada noin ystävällistä palvelua ja keskustelua aikaiseksi, vaikka välissä onkin selkeä kielimuuri.Sain maukkaan kaakaon mukaani ja menen hymyssä suin istumaan pöytään. Vetäisen läppärin ja helvetinkoneen repustani ja alan asennushommiin.
7. Saan kuin saankin helvetinkoneen asentaman ohjelman toimimaan läppärissäni ohjeiden mukaisesti. Eteeni avautuu nettiselaimen sivu, jossa minun on tarkoitus valita haluamani prepaid-liittymä, sekä maksaa se. Vaihtoehtoina on maksaa nettipankkisiirrolla tai ostaa "scratch card". Valitsen nettipankkisiirron. Swedbank, Nordea, Krediidibank, SEB Bank, LVH Bank.... "VOI PERKELE.". No mistäs hitosta noita raaputuskortteja saa?
8. Marssin Telialle häpeissäni vanhan tuttuni "kyrpiintyneen" naismyyjän luokse, jolle kerroin toivovani tämän olevan viimeinen kertani tässä liikkeessä tämän vuorokauden aikana. Saan lunastettua "scratch cardin" häneltä ja saan selkeästi säälistä jälleen mainossuklaata. Molempien naurun siivittämänä poistun liikkeestä. Tällä kertaa oikeasti viimeistä kertaa.

Lopputuloksena on varsin hyvin toimiva netti, jolla tälläkin hetkellä surffailen. HUH!

Kaiken tämän jälkeen hyppään bussiin kohti keskustaa. Kävin hortoilemassa Vanhassa Kaupungissa noin pari tuntia valokuvaten kiinnostavia pieniä yksityskohtia, sekä ihania vanhoja rakennuksia. Seuraavaa kertaa varten täytyy selvittää näkemisen arvoisia kohteita ja kiivetä näköalapaikalle!